Käytiinpä sitten porukalla risteilyllä, mun oma mies ei ollu siellä mukana. oltiin lähinnä tyttöporukalla mutta mukana oli siis myös mun sisko seuralaisensa kanssa ja veli samoin.

Illan kuihaan naukattiin muutama drinkki, ja mentiin villisti sitten tanssimaan esiintyvän bändin eteen ja sinkkutytöt veti flirttiä bändin poikien kanssa. No, mä satuin kerran vilkasemaan yhtä bändin pojista, Haitaristia,  ja se sattu vilkasee takasin ja sen jälkeen mäki olin eturivissä flirttailemassa, vaikken sinkkutyttö ookaan.  Kaveri oli vielä ihan varma että se tuijotti sitä joten seki sitten tuijotti takasin. Tuntu siltikin niin hyvältä tulla huomatuks. Pitäis varmaan aloittaa taustojen kertomisesta mutta siinä menis ikuisuus, joten kerrottakoon lyhyesti että ollaan seurusteltu melkein kolme vuotta, ja siinä ajassa on ollu riitaa mutta myös rakkautta, vaikka nykyään mies on tainnu unohtaa että mulle saa osoittaa huomiota ilman erillistä syytäki.

No, me jäätiin siihen sitten odottelemaan nimmareita artistilta, jotta kaverin äiti olis tyytyväinen. HerraHaitaristikin tuli siihen sitten ja siinä vaiheessa ei enää jääny epäselväks kenelle silmäpeli oli tarkoitettu! Saatiin nimmarit oikeen sydämien kera, ja huudeltiin vielä perään että nähdään sitte illalla discossa ja mä varasin illan viimesen hitaan Herralta. Siinä vaiheessa tosin kävi ilmi että Herralla oli vasen nimetön varattu, mikä olikin mun kannalta mainio juttu.

Me mentiin discoon ja mä jotenkin alitajuisesti etin sen naamaa koko ajan ja olin ku kissa pistoksissa, jotenki tommoi uus ja jännä oli niin mukaisaa. Suurin osa kavereista lähti nukkumaan, ja just kun mä ajattelin lähteä itekin niin Herra asteli huoneeseen ja mun siiderinhuuruiset aivoni rekisteröi sen välittömästi. Siinä me sitten kierreltiin ja kaarreltiin toisiamme ja vilkuiltiin ja flirttailtiin ja sitte jossain vaiheessa se tuli selkään kiinni ja kysy haluanko lähteä sen kanssa vaikka kävelemään jonneki. Napattiin lonkerot mukaan ja lähettiin kiertämään laivaa ja jossain vaiheessa sitten mentiin vaan istuksimaan Herran hyttiin, koska kävely väsytti eikä meijän hyttiin voinu mennä sen ollessa ylikansoitettu.

Me oikeasti valehtelematta juteltiin varmaan puoltoista tuntia, sen vaimosta ja tyttärestä ja ammatista ja mun elämästä ja siitä mikä musta vielä joskus tulee ja mitä ollaan elämässämme saavutettu. Nätisti se sitten kysy että haluanko jäädä yöksi, koska se haluais kovasti että mä jäisin toiselle sängylle nukkumaan ja se nukkuis ihan omallaan, että mitään ei tulis tapahtumaan. Mä en luvannu juuta enkä jaata, ja koska istuin sen sängyllä nii se sitten tuli omaan sänkyynsä ja kaappas mut kainaloon ja tuoksutteli mun ihoa ja tukkaa, ei mitään muuta.  Mä olin niin herkässä mielentilassa, että olin ihan iho kananlihalla ku kuuma hengitys tuli iholle.

 

Ja sit mulle iski armoton morkkis ja sanoin että en pysty oleen edes lähellä ku oon niin uskollinen ihminen et ajattelen koko ajan mitä Rakas kotona ajattelee jos tietäis että oon YKSIN jonkun vieraan miehen hytissä, ja vaikka mitään ei tapahdukaan niin että se on päässy niin lähelle. Siinä mä sitten hetken synkistelin ja pyytelin anteeks että annoin ymmärtää niin kauheesti kaikkea väärää, vaikka Herra sano että  ei oo mitään syytä pyydellä. Nappasin kengät matkaan ja menin hytistä ulos, ja eiköhän kaveri, joka oli ollu bändin toisen soittajan kanssa liikkeellä sitte, tullu vastaan ja kaapannu mut naapurihyttiin niiden kaa. Ja eiköhän Herra kuullu kaverinsa äänen ja tuli ulos tossut jalassa ja mukaan naapurihyttiin. Siinä se sitte piti mua kainalossa ja tuoksutti tukkaa ja kehu silmät maasta taivaisiin ja sano että oon ihana. Ja mulla oli edelleen morkkis, vaikka kaikki ne sanat tuntu niin hyviltä.

 

Viimein päästiin lähtemään hytistä ja saatiin halaukset vielä hyvän yön toivotukseksi, ja sitten hiippailtiin hyttiin. Muille sanottiin että oltiin kahestaan kaverin kanssa loppuun asti baarissa, tosin kyllä mä parille uskotulle sitten keroin mikä oli asian oikea laita, ihan vaan jotta sain tietää mitä ne ajattelee tommosesta kun kerran oon varattu nainen. Kavereilla ei ollu mitään pahaa sanottavaa, ne pikemminki koko ajan hoki kuinka Herra oli kovasti mun näkönen, et ne osais kuvitella meijät niin yhdessä, ja olihan se aika namu kyllä.

 

Kotiin päästyä mä kerroin Rakkaalle koko jutun, ja sen mielestä siinä ei ollu mitään pahaa, ku mähän olin vaan jutellu ja ollu nätisti. En tiiä johtuko tästä sitten, mutta sen jälkeen mä en oo saanu Herraa mielestäni. Piti mennä tähän meijän kodin lähelle kattomaan nyt uutena vuotena Herran bändin soittamista, mut tuli ongelmia auton kanssa niin ei sitten yhen kaverin kanssa päästykään. Ja mun on pakko myöntää et olin ihan maassa, ku tajusin etten pääsekään. Niinpä me sitten poikaystävän kanssa kökötettiin koko vuoden vaihdos kahestaan kotona,eri sohvilla,  ja mä ajattelin kuinka en sais ajatella Herraa mut ajattelin sitä silti koko ajan.

Kertokaahan ystävät hyvät, että mitä te ootte mieltä? Mä tiedän itekin että tää on ihan totaalisen väärin, mutta eikö kaikilla tuu joskus parisuhteessa pieniä ihastumisia, joista sitten ajan myötä pääsee yli. Johtuukohan tää mun ihastuminen siitä että tiedän että Herra on naimisissa, joten mulla ei oo mitään mahdollisuuksia, joten on niin helppo vaan ajatella sitä. Tottakai mun alitajunnassa on ajatus että joskus kun me vielä nähdään jollain keikalla, niin se muistaa mut ja tulee juttelemaan ja kaikki on ihanaaihanaaihanaa. Mut siltikin, jos mä olisin oikeesti valmis pettää miestäni, nii eihän mulle tulis mitään morkkista siitä että olin sen yhen illan sen hytissä?